Tribuuti
Juutalaiselle sinussa
Minun musikaalinen tarinani
Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa. Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.
Psalmi 96:1–4
Synnyin napanuora kaulan ympärillä, olin sininen ja kuoleman partaalla, enkä pystynyt hengittämään. Siitä lähtien minulla on aina ollut hengitysvaikeuksia, ja haukoin usein henkeä kesken puheen. Se sai minut joskus panikoimaan, koska ajattelin, että minulla ei ole tarpeeksi ilmaa. Tämä vaikutti kaikkiin motorisiin toimintoihini, myös kykyyn tanssia ja säilyttää oikea rytmi laulamisessa.
Kun olin vauva, äitini kuitenkin kertoi, että lauloin aina rattaissa ja pinnasängyssä. Monet ihmiset halusivat nähdä “laulavan vauvan”. 7- tai 8-vuotiaana ilmoittauduin kitara- ja laulutunneille. Äänihuuleni kuitenkin kiristyivät ja käheydyin usein, koska hengitysvaikeuteni aiheuttama paine ja pelko olivat minulle liian suuria. Lääkärit tiesivät silloin hyvin vähän tästä alueesta ja neuvoivat äitiäni, että minun ei pitäisi enää laulaa, jotta äänihuuleni eivät tuhoutuisi. Äitini kuunteli lääkäreitä ja otti minut vastoin tahtoani pois kitara- ja laulutunneilta. Sydämeni murtui. Viesti, jonka sain, oli: “Et voi koskaan laulaa. Sinulla on vika äänijänteissä, musiikki ei ole sinua varten”.
Sain silti lauluja ja jatkoin laulamista ja kitaransoittoa ilman musiikkiopintoja, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Pureskelin kitaraa stressin lievittämiseksi, ennen kuin menin lavalle kaikenlaisiin kykykilpailuihin. Kotoa en saanut mitään kannustusta. Usein minut valittiin laulamaan kansallishymniä koulussa ennen oppituntien alkua. Laulaminen virtasi minusta aina ulos, vaikka lääkärit olivat tuominneet minut siihen, etten enää koskaan laulaisi.
Kävin 18-vuotiaana Israelin armeijan koulutusleirin. Ennen valmistumispäivää järjestettiin koe-esiintyminen, jossa valittiin naissotilas, joka laulaisi valmistumislaulun koko tukikohdan, perheiden ja vieraiden edessä. Minulla oli rohkeutta osallistua koelauluun hakeakseni tähän ylevään tehtävään! Olin järkyttynyt, kun komitea valitsi minut monien muiden upeiden laulajien joukosta laulamaan a cappella (yksinlauluna) satojen ihmisten edessä! Ääneni kaikui tunteikkaana koko armeijan tukikohdassa laulaessani kuuluisan, toisen maailmansodan aikaisen juutalaisen marttyyrin Hannah Seneshin rukouslaulua “Eli, Eli” (Jumalani, Jumalani).
Olin 28-vuotias, kun luovutin elämäni Jeshua Messiaalle Jerusalemissa hirvittävän henkilökohtaisen ja perhetragedian jälkeen. Ja kaikki, mitä minulla oli jäljellä menneestä elämästäni, oli kallisarvoinen kitarani, jonka isäni oli ostanut minulle Barcelonan satamasta, kun laivamme pysähtyi siellä ollessamme matkalla tekemään Alijaa Israeliin vuonna 1970. Sanoin JHVH:lle: “Näytä minulle, kenelle minun pitäisi antaa kitarani lahjaksi, koska tiedät, ettei siinä ole mitään järkeä. En koskaan pysty laulamaan tai soittamaan erinomaisesti. Olen toivoton tapaus.” Pyhä Henki kuitenkin kielsi minua antamasta kitaraa kenellekään. Niinpä pidin sen vastoin parempaa tietoani.
Eräänä päivänä tuleva aviomieheni (rabbi Baruch) ja minä vierailimme veljeni luona Sha’ar Menashe:n psykiatrisessa sairaalassa lähellä Haderaa Israelissa. Päätin ottaa kitaran mukaani laulaakseni hänelle ja siunatakseni häntä ja ehkä myös muita kärsiviä. Tiesin, etteivät ihmiset siellä tuomitsisi minua, vaikka en laulaisi oikeassa tahdissa tai jos olisin väärässä sävelessä. Monet potilaat tunsivat vetoa minuun ja kitaraan ja Jumalan rakkauteen meissä. Tämän jälkeen pidimme viikoittaisia kokouksia sairaalan pihalla.
Monet lakkasivat kuulemasta ääniä ja pääsivät pois sairaalasta sen jälkeen, kun olimme rukoilleet ja laulaneet heidän kanssaan. Tämä jatkui, kunnes lääkärit löysivät meidät, ja sitten se oli ohi. Se jatkui myös toisessa mielisairaalassa, jossa kävin tapaamassa kärsiviä lapsiani. Ja juuri näin kutsumukseni laulamiseen alkoi uudelleen, laulaessani mielisairaille. Muistan erään 15-vuotiaan nuoren tytön, jolla ei ollut perhettä. Hän kuunteli ensimmäistä URU-nimistä CD-levyäni ja sanoi, että masennus jätti hänet hänen kuunnellessaan minun lauluani. Pian sen jälkeen hänet vapautettiin mielisairaalasta, ja hänelle löytyi sijaisperhe. Miellä on monia tällaisia todistuksia siitä, miten ihmiset ovat tulleet kosketetuiksi, parantuneet ja vapautuneet kuunnellessaan laulujani.
Olen soittanut ja laulanut huipputurvallisessa vankilassa. Monet ovat olleet siellä 20 ja 30 vuotta. Jotkut joutuivat vankilaan ollessaan 17- tai 18-vuotiaita. Monet ovat tehneet parannuksen ja antaneet elämänsä Jeesukselle, sekä juutalaiset että pakanat. Tällä hetkellä siellä on yksi kuolemaan tuomittu, Messiaaseen uskova juutalainen, joka opiskelee nyt GRM-raamattukoulussamme. On sydäntäsärkevää, että heidät vangittiin hyvin nuorina ja he vanhenevat kaltereiden takana. Pelastuksen ja toivon tuominen laulun kautta on monille heistä hyvin tärkeää.
Saan kaikki lauluni suoraan taivaasta. Säveltäjä on maailmankaikkeuden Luoja: Minä olen vain vastaanottaja. Rukoukseni on, että löydätte Hänet, joka pelasti minut, ja joka on auttanut minua voittamaan kaikki rajoitukset ja tehnyt minusta kokonaisen. Hänen syntymänimensä on Jeshua, vaikkakin monet ovat kutsuneet Häntä Jeesukseksi. Hän on ja tulee aina olemaan juutalainen. Tämä albumi on kunnianosoitus Hänelle. Olen Hänelle velkaa henkeni.
Sydämelliset erityiskiitokseni:
Arlene Friesenille, joka johti CFNI Bible Collegen musiikkiosastoa Dallasissa, Texasissa vuosina 1990–1991: hän oli ensimmäinen ammattilainen, joka otti minut siipiensä suojaan ja uskoi minuun. Heather Lanzalle, hyvin inspiroivalle ja voidellulle laulunopettajalleni St. Augustinessa, Floridassa, joka opetti minulle, että minulla on enemmän kuin tarpeeksi henkeä laulamiseen. Ja Lucio Rubinolle, tuottajalleni, joka yllytti minua heittämään pois “musiikilliset kainalosauvani” ja pitämään tahdin. Pastori Jim Bakkerille, joka pyysi minua laulamaan (improvisoidusti) kesken hänen show’taan, jota miljoonat katsovat. Ja sitten hän sanoi: “Laula minulle toinen laulu”.
Erittäin uskolliselle aviomiehelleni, rabbi Baruch Biermanille, joka on aina uskonut minuun ja joka yhdessä rakkaiden avustajieni Pauletten ja Hadassan kanssa rukoili minut läpi. Hadassah oli “yllyttäjä” tämän albumin äänittämisen takana. Hän sanoi usein, että lauluni pelastivat hänen elämänsä. Veljelleni Arielille, joka innoitti minut laulamaan mielisairaalassa ja joka monien muiden joukossa on myös antanut taloudellista tukea tälle projektille. Kaikille Yhdistyneet Kansakunnat Israelien puolesta -liikkeen jäsenille ja Kad-Esh MAP palvelutyön yhteistyökumppaneille: kiitos rukouksistanne, kannustuksestanne ja taloudellisesta tuestanne. En olisi pystynyt tähän ilman teitä kaikkia. Ikuinen toda (Kiitos)!
Hänen sanansa varassa seisominen
“Your Children Shall Return (Sinun lapsesi palaavat)” on tämän albumin kappale, joka valmistui ensimmäisenä, ja näin tämä on laulun tarina.
Jah (Jumala) ilmestyi minulle erityisellä tavalla sen jälkeen, kun Hän oli lähettänet minut vuonna 1990 Israelista Yhdysvaltoihin ja edelleen yli 50 kansakuntaan saarnaamaan hyvää sanomaa Messiaasta. Mieheni ja minä jätimme Israelin ja lapseni alttarille kuuliaisina Jeshuan korkealle kutsulle. En nähnyt heitä kolmeen ja puoleen vuoteen. He olivat 7- ja 4-vuotiaita, eikä minulla ollut huoltajuutta traagisen avioeron jälkeen.
Sydämeni oli murtunut, mutten huomannut sitä, vaelsin vain uskossa eteenpäin. Silloin Pyhä Henki ilmestyi minulle antaen erityisen lupauksen. Raamattu avautui kohdasta Jeremia 31:15–16 ja purskahdin itkuun. Olen mennyt kaikenlaisten olosuhteiden ja tilanteiden läpi tämän Sanan varassa – niin omien lasteni, juutalaisen kansan, sefardijuutalaisten ja kaikkien kristittyjen suhteen, että he palaisivat vihollisen maasta. Ei ole yllättävää, että Jah valitsi tämän laulun valmistuvan ENSIMMÄISEKSI. Se kuvaa kaikkia niitä missioita, joihin olemme lähteneet, ja tuo ilmi Abba-Isan sydämen kaipuun:
“Näin sanoo Herra: Kuule, Raamasta kuuluu valitus, katkera itku. Raakel itkee lapsiaan, eikä huoli lohdutuksesta surussaan lastensa tähden, sillä heitä ei enää ole. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta ja silmäsi kyyneleistä, sillä työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja lapsesi saavat palata vihollisen maasta. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra, ja lapsesi palaavat omalle maalleen.” Jeremia 31:15–17
Toivon ja rukoilen, että saat sydämellesi sen, että tuet tämän voidellun albumin tuotantoa, joka sisältää 15 alkuperäistä laulua, joiden kautta voimme koskettaa miljoonien ihmisten elämää! Albumi julkaistaan maaliskuussa 2022 Puurim-juhlan aikaan Jim Bakker show’n kautta. Olemme nyt albumin äänityksen ja miksauksen loppuvaiheessa.
Kuuntele “Your Children Shall Return (Sinun lapsesi palaavat)” -kappaleen ensimmäinen versio:
Juudan leijonan kunniaksi
Arkkipiispa tri Dominiquae Bierman
Lahjoitustavat
- Email us at kad_esh_map@msn.com for bank details
- Call us in the USA 1-972-301-7087
- Checks in USD, Canadian Dollars or British Pounds to be sent to Kad-Esh MAP Ministries, 52 Tuscan Way Ste 202-412, St Augustine, Florida 32092, USA
- Western Unions & Money Grams addressed to Adriana Bierman, 52 Tuscan Way Ste 202-412, St Augustine, Florida 32092, USA