Minua pidettiin kehdosta asti “laulavana vauvana”. Kuitenkin ollessani 7-vuotias, lääkärit neuvoivat äitiäni ottamaan minut pois laulu- ja kitaratunneilta peläten, että äänihuuleni vahingoittuisivat. Viesti, jonka sain, oli: “sinä et voi, eikö sinun pidä laulaa.” Siitä huolimatta jo 11-vuotiaana, tehdessämme alijaa Chilestä Israeliin, johdin kaikkia laivan nuoria laulamaan Siionin lauluja Israelin rantojen häämöttäessä horisontissa. 18-vuotiaana minut valittiin monien ehdokkaiden joukosta esiintymään armeijan alokaskurssin valmistujaisjuhlassa. Olin hyvin liikuttunut laulaessani akapellana satojen ihmisten edessä Hanna Seneshin, kuuluisan juutalaisen toisen maailmansodan aikaisen marttyyrin tekemän laulun “Eli Eli” (Jumalani, Jumalani).

Koska synnyin napanuora kaulan ympärillä, kärsin hapen puutteesta ja motorisista ongelmista. Siitä tuli myös haittaa laulamiselle. Kuitenkin laulu virtasi minusta usein, ja lauluja syntyi kuin itsestään. Olen laulanut ja soittanut kitaraa mielisairaaloissa, huipputurvallisissa vankiloissa, konferensseissa ja seurakunnissa monissa eri maissa.

Saan kaikki lauluni suoraan taivasta. Laulujeni säveltäjä on maailmankaikkeuden Luoja: minä olen vain vastaanottaja. Hän pelasti minut Poikansa Jeshuan kautta ja auttoi minua murtautumaan rajoitteiden läpi, tehden minusta eheän. Hän on lohduttanut minua ja kääntänyt murheeni tanssiksi ja suruni ilolauluiksi. Hänen syntymänimensä on Jeshua, vaikka monet ovatkin kutsuneet häntä Jeesukseksi; Hän on ja tulee aina olemaan juutalainen. Rukoukseni on, että nämä laulut siunaavat ja lohduttavat myös sinua. Tämä on kunnianosoitus Hänelle, jolle olen velkaa joka henkäykseni.